Jakso 3: Kiipeilyn stereotypiat ja greidiajattelu

Jakso ja blogi on tehty kaupallisessa yhteistyössä Camun kanssa.

Tässä jaksossa kävimme läpi greidien lisäksi hieman ihmistyyppejä ja stereotypioita. Disclaimer: Ettehän ota näitä turhan vakavasti, jokainen stereotypia on huumorin kautta kärjistetty kuvaus tapauksista, joihin kivillä ja halleilla saattaa törmätä. Allekirjoittaneet tunnistivat myös itsessään useitakin näistä ihmistyypeistä! Kysymys kuuluukin, oletteko törmänneet näihin ihmistyyppeihin kiivetessänne tai pystytkö tunnistamaan piirteitä itsessäsi?

• Stripparit: Paita pois ja sendiä tulille! Nämä yksilöt uskovat vaatteiden vähentämisen vaikuttavan positiivisesti kiipeilysuoritukseen. Ja onhan se aika mediaseksikästä. Lisää vielä Ondra -huuto ja kokonaisuus on valmis.
• Show off -tyypit: Tiedätkö sen tunteen, kun hakkaat päätäsi seinään jonkin reitin kanssa ja sitten tulee se tyyppi, joka kampustelee sun projektin ja vetää yhden käden leukoja toppiotteessa? Näitä löytyy halleilta paljon, mutta tosi heistä toimii myös ystävyydellä.
• Vaarallinen varmistaja/spotteri: Keskustelut, toisen kiipeäminen ja muut häiriötekijät menee varmistamisen edelle. Vaarallinen stereotypia!
• Somekiipeilijät: Kamera käy, nyt suorittamaan. Sitä mitä ei löydy somesta, ei ole tapahtunut. Spottaajat voivat varautua seisomaan pitkiäkin aikoja reitin edessä kuvaamassa. Viileämmällä kelillä suosittelemme pakkaamaan untsikan ja termariin kahvia mukaan.
• Kahvittelija: Ulkokiipeilyn tärkein oheistuote on kahvi. Jotkut tosin saattavat lähteä kiville nauttimaan tästä tuotteesta sen sijaan että kiipeäisivät minuuttiakaan. Tämä ihmistyyppi sopisi loistavasti somekiipeilijän kaveriksi!
• Yliharjaajat: Etenkin ulkokivillä otteita harjataan paljon, mutta yliharjaaja hinkkaa kivestä irti mankan lisäksi muunkin kasvuston. Maltti on valttia. Sopii hyvin somekiipeilijän ja kahvittelijan mukaan matkaan.
• Wanna be -kiipeilijät: Tietopankki on valtava, tietävät joskus lajista jopa enemmän kuin pioneerit. Viihtyvät skenessä, mutta itse kiipeily ei niin innosta.
• Pioneerit/vanhanliiton jampat: Sanat ”kiikkumaan” ja ”bouldaamaan” nostavat pioneerien niskakarvat pystyyn. Omaavat hyvin vahvan näkemyksen siitä, mitä kiipeilyskene on ollut ja tulee aina olemaan. Wanna be -kiipeilijöiden tapaan omaavat suuren tietopankin ja termistö on heillä paremmin hallussa kuin suomenkielen sanakirja.
• Mankkavarkaat: Mankkavaras omistaa omat kengät ja mahdollisesti pädinkin, mutta omat mankat ei tule kiipeilyreissuille koskaan mukaan.
• Betaspreijaaja: Ei anna sun kokeilla reittiä vaan heittää betaa ennen kuin ehdit edes seinälle. Onsihgtit poltettu pyytämättä. 
• Flash-huntteri: Haluaa nähdä kaikkien betat ja muodostaa sen pohjalta itselleen sopivan betan. Flashää tämän jälkeen reitit. Btw ei toimi Onsighteihin.
• Huippujunnut: Tiedätkö sen tunteen, kun työstät reittiä ja se pieni 12v jäbä/mimmi tulee ja kiskasee sun nenän edestä sen reitin? Näissä nuorissa lahjakkuuksissa on kiipeilyn tulevaisuus.
• Valittelija/selittelijä: Löytää selityksen jokaiselle epäonnistumiselle fysikaasta, säästä, kitkasta, naapurin kissasta… Mistä tahansa, mutta ei itsestään.
• Ylitsemppari: Innokas tsemppaaja, jolla into saattaa mennä jo yli. Tsemppaa jengiä ennen kuin kenkiä on saatu edes jalkaan. Saattaa saada jopa pahaa silmää kun innostuu niin paljon kiipeilykaverin suorittamisesta.
• Greidihuntteri: Haluaa päästä seiskaklubiin käymällä läpi, vaikka koko pohjoisen pallonpuoliskon etsiessään greidissään softeja reittejä tikkilistaansa. Greidihuntteri ei välttämättä nauti kiipeilystä, jos greidi ei edusta omaa maximitasoa. Voi aiheuttaa kiipeilymasennusta, mutta parhaimmillaan toimii oikein hyvänä motivaationa.

Greidit

Onko greidihunttaaminen ja seiskahehkumat pelkästään illuusiota siitä, että niissä on joku piilotettu taso? Avautuuko seiskoilla sisäpiirien portit ja onko niillä jokin merkityksellinen ulottuvuus? Oletko silti some-seksikäs, vaikka postaat alle seiskan reittejä muiden nähtäville? Mitään ihmeellistä tässä ei pitäisi olla, olet “vain kiivennyt seiskan”.

Greideihin voi syntyä tietynlainen riippuvuus, joka korostuu erityisesti boulderoinnissa. Köysittelyssä kuten multi-pitcheillä reitin hienous usein muodostuu matkasta, seikkailusta ja adrenaliinista, jonka korkeus ja pidempi kiipeilymatka muodostavat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö köysillä voisi kiivetä ja tikata kovaa. Monet vain pitävät boulderointia paljon greidikeskeisempänä.

Kehittyminen saattaa helposti tyssätä jos metsästää vain omiin vahvuuksiin sopivia reittejä. Esimerkiksi kovat krimppaajat saattavat kiivetä kovaa, mutta vain tietyn tyyppisillä reiteillä. Kannattaa siis testailla rohkeasti ja monipuolisesti erilaisia otteita, muotoja ja seiniä, jotta tasapaino säilyy. Greidejä voi pitää motivaattorina ja niiden kautta hakea osviittaa siihen, miten sisällä kannattaa treenata. 

Greidit ovat subjektiivisia, eivät kaikille samoja. Toisen 6A voi olla toisen 7A.

Sosiaalinen media voi vaikuttaa eri kiipeilijöihin eri tavalla. Osa saattaa saada muiden kiipeilijöiden kehityksestä tai kiivetyistä reiteistä suorituspaineita jos itse ei olekaan kehittynyt samaa tahtia. Osa taas pitää muiden suorituksia motivaattorina omaan tekemiseen ja kerää tätä kautta to do-listaa itselleen mahdollisista reiteistä. Nyt kun miettii, niin miksei me kaikki voitaisi jakaa kuvia ja videoita koko reittiskaalalta? Eikö pääasia ole kuitenkin, että reitti on antanut sinulle itsellesi muutakin kuin yhden tikin lisää listaan? Myös bouldereilta löytyy upeita reittejä jopa 5 tasolta!

Summa summarum:

• Hienojen reittien kiipeäminen on se juttu
• Greidit voivat motivoida, mutta viedä myös tekniikan 
• Greidien avulla voi luoda treeniohjelmaa
• Jos liikaa riippuvuudella tekee voi viedä kaiken ilon
• Greidit ovat haudanvakavan monipuolisia 
• Greidit ovat subjektiivisia ja eivät kaikille samoja – toisen 6A voi olla toisen 7A