Jakso 4: Andy Gullsten ja reitinteko

Jakso ja blogi on tehty kaupallisessa yhteistyössä Camun kanssa.

Saimme studiovieraaksemme Suomessa ja ulkomaillakin mainetta niittäneen yhden käden kampustelijan Anthony (tutummin Andy) Gullstenin! Haastattelimme Andya sisäreitinteosta ja kisareittien rakentamisesta, unohtamatta tietenkään miehen ansiokkaita tikkauksia ja ensinousuja. Andy on tunnettu kisaskenessä myös kilpailijana ja tämä hurmaavalla tummalla tukalla varustettu ammattikiipeilijä onkin ottanut useita voittoja kotiin. Muun muassa 2019 hän voitti SM-kultaa sekä boulder- että lead-kisoista sekä boulderoinnin pohjoismaiden mestaruuden.

Kuvaaja: Marsha Balaeva

Muutama sana Andystä

Anthony ”Andy” Gullsten on La Sportivan kiipeilyurheilija ja hän työskentelee reitintekijänä Kiipeilyareenalla. Arki hänellä pyörii joko reittejä rakennellessa Areenan toimipisteissä, halleilla treenatessa tai uusia ulkoreittejä skouttaillessa. Voisi siis sanoa, että kiipeily on miehen elämä. Kiipeilykenkien koko onkin tässä tapauksessa todella olennainen. Andyn katukenkä on jopa kolmea kokoa suurempi kuin hänen kiipeilykenkänsä La Sportivan Solution, joiden kokolapusta löytyy numero 39. Podcastin aikana Andy sanoi muutaman sanan myös näistä kengistä:

Kiipeilyn Andy aloitti vuonna 2004 Joonas Sailarannan vetämässä junnuryhmässä, jossa muutama vuosi tuli harjoiteltua lajia. Pituutensa ja pienen kokonsa vuoksi Andy oli nuorempana omien sanojensa mukaan huono kiipeämään, mutta pituuden puute motivoi häntä opettelemaan dynoamisen. Myöhemmin hän siirtyi itsenäiseen kiipeilyyn ja onkin harrastanut sitä aktiivisesti tähän päivään asti. Treeniohjelmille Andy ei ole kokenut tarvetta, mutta hän kehottaa kiipeämään silloin kun siltä tuntuu, ja sillä intensiteetillä kuin on sopivaa – väkisin ei kannata hallille lähteä.

Andyn mieleenpainuvimmat reitit:

Reitinteko

Reitinteossa Andy panostaa teknisyyteen ja monipuolisuuteen. Lyhyemmät kiipeilijät hän pyrkii huomioimaan lisäämällä jalkaotteita tai rakentamalla pääosin teknisesti haastavia reittejä, joihin on tarjolla useampi eri beta. Andyn reittejä pääsee kiipeämään Kiipeilyareenan halleissa: Salmisaaressa, Kalasatamassa ja Tammistossa. Kiipeilyareenalla reitit on toteutettu circuit -menetelmän värikoodien mukaan, esimerkiksi kaikki keltaiset reitit ovat nelosia, vihreät vitosia, oranssit 6A ja niin edelleen. Näin ollen reittien greidi tiedetään jo väriä valittaessa. Pääkapunkiseudun halleilla, esim. Boulderkeskuksella ja Helsingin kiipeilykeskuksella reittien greidejä ei tunnista otteiden väreistä, vaan infolapuista reittien alussa. Greidaaminen noilla halleilla tapahtuu vasta reitin rakentamisen ja testaamisen jälkeen.

Andyn mukaan IFSC tarjosi ennen kursseja reitintekoon, mutta niitä ei ole hetkeen järjestetty, koska reitintekijöitä on maailmalla koulutettu liikaa. Tällä hetkellä Suomessa kuitenkin tunnettuus ja kiipeilykokemus toimivat parhaana väylänä tähän työhön. Päästäkseen reitintekijäksi ei Andyn mukaan tarvitse olla 7C:n kiipeilijä, mutta monipuolisemmin reittejä pääsee työkseen tekemään, mitä enemmän greidijakaumaa omasta kokemuksesta löytyy. Toisin sanoen alakutosen kiipeilijä ei pysty rakentamaan yläseiskan reittejä, koska ei tiedä, mitä seiskan reittiin vaaditaan. Andy kokee myös, että reitintekijän olisi hyvä kyetä kiipeämään omat reittinsä, ihan jo senkin takia, että reitti on varmasti mahdollista kiivetä.

Kisareitit

Kisareitit ovat muuttuneet 10 vuodessa suoraviivaisesta kompleksisemmaksi. Tähän on syynä boksit, muodot ja erikokoiset otteet, joita on alettu hyödyntää reitinteossa. Kisareitinteko poikkeaa muusta reitinteosta monellakin tapaa. 

Boulderkisoissa on otettava huomioon aika: IFSC sääntöjen mukaan kisaajilla on viisi minuuttia aikaa per reitti. Tämä tarkoittaa, että reitintekijän tulee tehdä sen verran haastava reitti, että kisaaja mahdollisesti pääsee sen, ehkä ei ensimmäisellä yrittämällä, mutta viiden minuutin sisään. Kisojen karsinnoissa on viisi reittiä (miehille ja naisille erikseen), joista pyritään tekemään mahdollisimman monipuolisia, jotta ne haastavat kiipeilijää usealla eri osa-alueella.

Boulderin SM-kisoissa karsintareittien greidit ovat yläkutosesta yläseiskoihin. Finaaleissa reitit ovat toki hieman vaikeampia, mutta ne eivät silti voi liikaa “ylikeittää” kisaajia karsintojen jäljiltä. Reitinteossa pyritään ottamaan huomioon kisaajien jännitys ja finaalien luoma paine. Finaaleissa on aikaa vain neljä minuuttia per reitti (IFSC), joten yritysten määrä vähenee samassa suhteessa. 

Kisareiteissä korostuu mentaalinen puoli yllämainitun lisäksi myös siten, että välillä reiteillä joutuu esimerkiksi hyppelemään boxien päällä, tai kruksi on dynaaminen muuvi pieneen otteeseen. Tällöin kisaajan on sitouduttava henkisesti tekemään haastava muuvi. Myös hyvä reitinlukutaito tulee tärkeäksi kisareiteillä otteiden ollessa välillä mm. pelkkiä muotoja ja boxeja. Betakin voi vaihdella eri kilpailijoiden kesken. 

Bonus/Zone -ote suunnitellaan reittiin vasta sen ollessa pääreitintekijän mielestä muutoin valmis. Ajatuksena on, että Zonelle pääsy olisi haastavaa ja Zonesta toppiin pääsy vieläkin haastavampaa. Zone-ote kannattaa pyrkiä käyttämään, sillä se voi lopullisessa pistelaskussa tehdä eroja kilpailijoiden välille. Zone tulisi ottaa hallitusti, eli siitä pitää olla mahdollista jatkaa liikettä. Myös toppiote otetaan hallitusti ja kummallakin kädellä. Jotkut pitävät ns. 3 sekunnin säännöstä, mutta tämä ei ole IFSC:n virallinen sääntö. Viimeinen sana on kuitenkin kisoissa tuomarilla, joka katsoo onko reitti lähdetty oikein ja oliko zone/toppiote hallittu. 

Silver Lining

Andyn tämän kauden tikkilista koostuu pääosin ensinousuista, joita löytyy muun muassa Salon seudulta. Hyvinkään rajalle hän avasi tänä “korona” keväänä Silver Lining nimisen reitin, joka on myös hänen mieleenpainuviempien bouldereiden listalla – greidiksi linja sai 8C.

Reitin työstö alkoi muutama vuosi sitten ojan täyttämisellä, jotta ländistä saatiin tasaisempi ja turvallisempi. Täytöllä myös reitin korkeudesta tuli hieman inhimillisempi, vaikkakin Silver Liningin kokonaiskorkeus lähentelee edelleen 10 metriä. Korkeuden vuoksi Andy työsti reittiä aluksi tikkaiden ja köysien avulla. Kun hermotus oli saatu kuntoon reitin alle kannettiin 12-13 pädiä lähetystä varten. Reitin Andy toppasi huhtikuussa 2020.

”A short film about Andy Gullsten making the first ascent of long-standing project in Piilolampi, Finland. Filming and Editing: Ville Kurru, 2nd Camera: Joonas Sailaranta, Color Grading: Tommy Vänskä, Music: Rinneradio / Kiipii”

Vastaa