Jakso 6: Pelot ja heikkoudet

Jakso ja blogi on tehty kaupallisessa yhteistyössä Camun ja Padadisen kanssa.

Tässä jaksossa hypätään pelkojen ja heikkouksien maailmaan – ihan meidän kolmen kesken. Aluksi käsitellään hieman pelkojen kautta podcastin syntyä ja sitä millä fiiliksillä tässä nyt mennään. Tämän jälkeen päästään puhumaan niin liidi- kuin toppauspelosta kaiken muun riskispekuloinnin keskellä.

Podcast ja pelko

Oisko Betaa -podcastin perustamiseen liittyi paljon epävarmuutta ja pelkotiloja. Monicalla ei aluksi ollut tiimiä kasassa, jonka kanssa ideaa lähtisi pallottelemaan, saatika toteuttamaan. Yksin podcastin perustaminen ja pitäminen ei tullut hänelle kuulonkaan. Syynä tähän oli ajatus takaraivossa siitä, että “podcastin pitäminen yksin on noloa ja ajatuksena todella ahdistava sekä epämukava”. Keväällä 2020 matkaan tarttui Julia. Korona-kevään takia kuitenkin suunnittelutyö jäi pahasti vaiheeseen eikä edennyt oikeastaan ollenkaan. Syksyllä saatiin Rita kuvioihin ja tämän jälkeen ideasta toteutukseen ei mennytkään enää kuin muutama kuukausi. Täällä me nyt ollaan studiossa miettimässä, että on tämä kyllä kaikesta pelosta ja jännityksestä huolimatta todella antoisaa tekemistä. Lue syntytarina täältä.

Vaikka emme olekaan kovia kiipeilijöitä vaan lähinnä ”nobodyja” niin jengi on ihanan positiivisesti ottanut meidät vastaan. Toki kritiikkiä on tullut pilvinpimein siitä, että emme ole tunnettuja ja kovia kiipeilijöitä. Osan mielestä emme myöskään osaa mitään ja kaikki mitä puhumme on lähinnä turhaa lötinää. Tämä kuuluu kuitenkin pelin henkeen ja koitamme ottaa kaiken palautteen rakentavasti. Tämä “entä jos meistä ei tykätä -osuus” on toki ”julkisuuden” rinnalla juurikin se osa podcastin tekoa mikä pelottaa meitä kaikkia kolmea. Monet kuuntelijat kuitenkin kertovat oppineensa uutta, pitävät meitä samaistuttavina juurikin sen takia, että emme ole niitä kasin kiipeilijöitä (eikä aina edes seiskan) ja arvostavat sitä, että olemme uskaltaneet lähteä viemään kiipeilyä ihan uuteen formaattiin. Toki Mikkelin työväenkiipeilijät Sami Romppainen ja Antti Liukkonen ovat aikoinaan tuottaneet huikeita podcastin tyylisiä toteutuksia Soundcloudiin – hatun nosto tästä jäbille. Tässä me nyt tavallaan seuraamme heidän jalanjälkiään, mutta ei kuitenkaan yhtään. 

Omat pelot ja heikkoudet

Rita

”Ai mikä asia kiipeilyssä pelottaa? No kaikki!” Rita naurahtaa ja jatkaa ”..joskus vähemmän, joskus enemmän.” Ulkoboulderoinnin alkumetreillä reittien toppaaminen oli hänelle yksi suurimmista pelkotekijöistä. Onneksi hän sai harjoitella ulkoboulderoinnin alkutaipaleensa Fontsun keltaisilla ja oransseilla circuiteilla siellä asuessaan. Toppauspelon takia osa reiteistä on jäänyt kiipeämättä, ja varmaan tulevaisuudessakin näin tulee tapahtumaan aika ajoin. Edelleen Rita kokee, ettei kaikkien tarvitse kiivetä kaikenlaisia reittejä, esimerkiksi highballit ovat sellaisia, jotka hän jättää mielellään sivuun omalta to do –listaltaan vielä tässä vaiheessa. “Vaikka pelko onkin välillä kaventanut kiipeilyäni, mielestäni on ihan tervettä järkeä välillä jättää suorittamatta, mikäli on epävarma olo” hän toteaa.

Rita pystyy samaistumaan Monican fiilikseen siitä, että sisäboulderit tuntuvat usein pelottavammilta, koska niiden päälle pystyy harvemmin kiipeämään ja tulemaan toista kautta kävellen alas. Hän toivoisi, että cruxit eivät olisi vikoissa muuveissa sisäbouldereilla, ja ulkona yleensä valitsee sellaiset reitit, jossa cruxi ei ole ihan topissa. Köysittelyssä pelon aiheuttajana on putoamisen pelko, tämä siitä syystä, että köysikiipeilyä tulee harrastettua niin paljon vähemmän. Valitettavasti aikoinaan lead -kurssi laukaisi hänelle pelon, joka ei ennen sitä ollut niin suuri. ”Saisin köysittelyyn varmasti varmuutta jos alkaisin sisäseinillä kerryttämään kokemusta ja kilometrejä kasaan” hän toteaa.

Rita pitää heikkouksinaan släbi- ja minikrimppireittejä. Välillä myös tuottaa vaikeuksia sietää painetta, mikäli silmäpareja on todella paljon katsomassa suoritusta – silloin ei aina osaa keskittyä omaan kiipeilyyn. Yksi kiipeilyn hienoista asioista on se, että kiipeilyssä pääsee lähelle ihmistä hyvin nopeasti todellisten tunteiden ansiosta. Käsittelemme monia tunteita, ja osa voi omaksua ne heikkoudeksi, kun tuntee epäonnistumista, pelkoa, turhautumista… You name it. Ja myös tuemme toisiamme ja jaamme onnistumisia. Siksi pienen porukan tuoma turva on Ritalle ollut yksi tärkeä asia. Rentoutuminen ja rauhoittuminen on ollut Ritalle ennen haastavaa. Näiden tunteiden tunnistaminen on kuitenkin helpottanut tilanteiden sietämistä ja itsensä kehittämistä. Kannustava itsepuhelu on hänen tärkein taitonsa.

Monica

Monicalle on syntynyt uusia pelkoja helmikuun jälkeen, joita täytyy työstää harjoittelemalla. Vaikka alla on ollut tuhansia ja tuhansia samankaltaisten hyppyjä topista, silti alastulon seurauksena voi näköjään saada sekä sääri- että pohjeluunsa poikki – ja vielä sisäboulderoinnin yhteydessä. Tässäpä syy siihen, miksi Monica kokee nykyään sisäkiipeilyn ja sieltä alastulot jopa pelottavammaksi kuin ulkona. Sisällä pääsee harvemmin kapuamaan muodon päälle ja poistumaan kävellen kuten ulkona. Tästä syystä hätäkahvojen tarve etenkin tiukoille krimppiralleille on hänen mielestään todellinen “kenenkään ei pitäisi joutua hyppäämään topista alas asti, vaan aina pitäisi päästä kiipeämään reitillä alaspäin”. 

Toppaamisen pelkoa Monica on alkanut työstämään kiipeämällä vähän kerrallaan ylös ja hyppäämällä alas kaatuen selälleen. Liidipelkoa hänellä on selvästi vähemmän, mutta sitä tulee työstettyä treenaamalla tippumisia lievästi hänkeillä reiteillä. Tämä kannattaa ainakin ennen tiukempia kiipeilysuorituksia, koska näin saa tippumisenpelkoa kuriin. 

Heikkouksinaan Monica pitää hänkkiä sekä dynaamisuutta vaativia reittejä. Myös tarve kehittyä mielettömän kovalla tahdilla sekä kilpailuhenkisyys kuuluvat samaan kategoriaan. Kilpailuhenkisyydessä hän näkee kuitenkin kaksi puolta. Positiivinen puoli on draivi, jonka siitä saa. Negatiivinen puoli on “pakko päästä” -fiilis kun vertailee itseään jatkuvasti muihin. Tämä kolahtaa kuitenkin usein omaan nilkkaan kun vertailunkohteeksi päätyy kaksi metrinen mies. 

Julia

Heikkouksia Julialta löytyy useita, etenkin henkiseltä puolelta. Monesti useiden silmäparien läsnäolo saattaa herättää suorituspaineita, jolloin reitti saattaa jäädä jopa kiipeämättä. Epäonnistumisen pelko johtaa tilanteiden välttelemiseen. Myös toisten kilpailuhenkisyys kiipeilykaverien/piirien kesken voi pahimmillaan aiheuttaa samaa. Tähän on tullut kuitenkin totuteltua kiipeämällä paljon eri ihmisten kanssa. Ehdottomiin heikkouksiin kuuluu myös jatkuva kehittymisen tarve ja itselle asetetut kovat kriteerit. Pettymyksien käsittely on tästä syystä Julialla usein vaikeaa ja sitä on turhaan itselleen koko ajan vain vaativampi. Nämä yhdessä johtaa usein ylikuntoon vähäisen palautumisen takia ja sitä kautta loukkaantumisiin. Nykyään on tärkeää syödä paljon ja muistaa levätä, niin pysyy se oikea kehitys yllä eikä paikat revähdä.

Julian pelot kohdistuvat kuitenkin eniten korkeiden ulkoreittien huonoihin ländeihin. Etenkin reiteillä, joissa kiivetään pienillä jalkaotteilla. Tämä pelko korostui entisestään, kun toissakesänä huonon alastulon takia murtui vasen nilkka. Julialle on edelleen kuumottavaa vaikeilla ulkobouldereilla tehdä esimerkiksi kruximuuveja. Myös korkealla toppaaminen mantteloimalla jännittää. Tähän voi toki olla syynä manttelitoppien puuttellisuus sisähalleilla ja ylipäätään Suomessa. Julia suositteleekin, että ulos kannattaa ottaa mahdollisimman monta pädiä jos ländi on huono, eikä terve järki ja tietynlainen riskinarviointikaan ole pahasta!

Liidissä köyteen hyppääminen on Julian mielestä omalla jännittävällä tavallaan jopa siistiä, mutta ulkona tuokin muuttuu joskus jopa turhan jännittäväksi. Ulkona etenkin pitkät pulttivälit tuovat tähän mukaan vielä oman lisänsä. Köyteen putoaminen ja kontrollin menettäminen kuitenkin tuntuu ajatuksena sen verta pahalta, että joskus tulee jarrutettua todella vaikeilla reiteillä esim. kruxissa tai pitkissä, epävarmoissa vedoissa. Korkeus itsessään ei kuitenkaan pelota, päinvastoin tuo sopivan määrän adrenaliinia suorituksen (tai epäonnistumiseen) lisäksi.

Vinkit pelkojen ja heikkouksien työstämiseen

Omia heikkouksia on joskus vaikea tunnistaa ja usein sitä sortuukin tästä syystä käyttämään tekosyitä ja välttelemään itse ongelman käsittelemistä. Omat heikkoudet ja pelot voivat kuitenkin olla esteenä kehittymiselle, joten niiden tunnistaminen on tärkeää. Kannattaakin huomioida millaisia tilanteita välttelee, onko tekniikka puuttellista vai aiheuttaako muiden läsnäolo liikaa paineita?

Pelkoja ja heikkouksia on monenlaisia ja niiden työstämiseen on myös monia eri tapoja henkilöstä riippuen. Henkisiin pelkotiloihin auttaa jo se, ettei lähde treenaamaan väsyneenä tai huonolla fiiliksellä ja muistaa riittävän palautumisen!

Muutama askel liidipelon selättämiseen by Santeri Turkulainen:

Liidissä pelkoi liittyy joko korkeaan paikkaan, tippumiseen tai kontrollin menettämiseen, näitä voi esiintyä joillain kaikki ja joillain vain yksi näistä.

Jokaisen kannattaa työstää niitä asioita, mitkä itseä pelottaa, mitään sirkustemppuja tähän ei ole vaan se on tasaista duunia. Tavoitteena on, että tulee koko ajan pikkusen paremmaksi ja käy kokeilemassa rajojaa riittävän usein. Kerran viikossa ei riitä.

Stressin alla on myös vaikea toimia, joten oikeanlainen mielentila on taitojen oppimisen kannalta tärkeää. Liidaaminen kannattaa aloittaa liidaamalla helppoja, oman mukavuusalueen reittejä niin kauan kunnes itse klippaaminen menee sujuvasti ja helposti. Kun tämä on hallussa aletaan kiipeämään reittejä, joiden muuvit on työstetty aiemmin yläköydellä ja otetaan vähän tippumisharjoituksia. Näitä saatetaan työstää jopa 1-2v, niin kauan kuin on tarpeellista eikä tippuminen enää pelota. Siinä vaiheessa otetaan sitten kovia yrkkiä ja kiivetään pysähtymättä, kunnes on vaan liian pumpussa ja tippuu köyteen.

Bouldertoppaus

”Jos kiipeilijöiltä kysyttäisiin, mikä ulkoboulderoinnissa eniten kuumottaa, vastaus olisi varmaan aika monella sama: toppaaminen. Kun kokemusta alkaa karttua, tilanne helpottuu, mutta jokainen meistä on kerran ollut aloittelija eikä toppausten harjoitteleminen todellakaan ole mikään läpihuutojuttu.” Tean blogista löydät hyviä vinkkejä toppaamisen harjoitteluun