Jakso ja blogi on tehty kaupallisessa yhteistyössä Camun kanssa.
Tällä kertaa saimme studiovieraaksemme erittäin mielenkiintoisen, sisukkaan ja upean Lotta Hintsan kertomaan meille vuorikiipeilyn ihmeellisestä maailmasta. Adrenaliinista huumaantuva, Extreme päiväkirjat –sarjastakin tuttu, edesmenneen urheilulääkärin ja kirjailijan Aki Hintsan tytär, on ollut mediassa esillä niin missivuosiensa, kuin vuorikiipeilynkin tiimoilta. Lotta haluaisi jo kovasti ripustaa missin viittansa naulakkoon ja neidon suosikkiasusteisiin kuuluukin nykyään urheilukerrasto, jääraudat sekä hakku. Lotta on kohdannut paljon ennakkoluuloja missitaustansa vuoksi, jonka takia halusimme avata jaksossa hänen näkemystään myös tähän aiheeseen.
Kyselimme Lotan kiipeilykenkien kokoa ja paljastui, että häneltä löytyy näitä useampaan lähtöön. Sisähalleilla kiipeilykengän koko tippuu jopa numeroon 34,5 kun katukenkien kokolapussa lukee normaalisti 36. Ulkona taas mennään mukavuus edellä eli katukengän koolla. Lotta ei ole vielä löytänyt jalkaansa sopivia ylävuorikenkiä, joten tällä hetkellä hän joutuu tyytymään hieman liian suurin, koon 38 kenkiin. Tyhjää tilaa hän pyrkii täyttämään ylimääräisillä villasukilla. Kotihalleiksi Lotta listaa kaikki KiipeilyAreenan hallit, mutta ykköseksi valikoitui Tammisto, sen olohuonemaisen ilmapiirin vuoksi. Mieleenpainuvin reitti olikin tällä kertaa vuori ja se löytyy Pakistanin ja Kiinan rajalta. Vuori on nimeltään Broad Peak ja sen korkein huippu merenpinnasta mitattuna on 8051m. Vuori oli ennen nimeltään K3, mutta myöhemmin nimi vaihtui. Se sijaitsee vain 8km päässä maailman vaarallisimmasta ja toiseksi suurimmasta K2 –vuoresta. Olosuhteet Broad Peakillä ovat todella karut ja Lotan omien sanojen mukaan: “Siellä oltiin kyllä omilla äärirajoilla”. Maailman huippujen kanssa kiivetessä, ei myöskään voi juuri hidastella.
Syntyminen vuorikiipeilijäksi
Kysyimme Lotalta, mistä palo vuorikiipeilyyn on syntynyt, ja kaikki alkoi kuulemma jo silloin kun Lotta oli pieni tyttö. Lotan isä, Aki Hintsa, on pienestä asti haastanut lapsiaan epämukavuus alueelle ja kokeilemaan lajeja hiihtämisestä polkujuoksuun. Karhunkierroskin taitettiin rakkojen kera vain kahdessa päivässä. Lotan motto onkin nykyään: ”Mieti ensin, että voiko tähän kuolla. Jos vastaus on ei, niin mieti voiko tästä saada pitkäaikaisia vammoja. Jos vastaus on tähänkin ei, niin mikään ei ole esteenä.” Tämä motto kulkee mukana myös vuorilla.
”Mieti ensin, että voiko tähän kuolla. Jos vastaus on ei, niin mieti voiko tästä saada pitkäaikaisia vammoja. Jos vastaus on tähänkin ei, niin mikään ei ole esteenä.”
– Lotta Hintsa
Ennen syöpään menehtymistä Aki oli luvannut tyttärelleen, että he tekisivät yhteisen reissun vielä joku päivä Kilimanjarolle. Yhteinen reissu ei kuitenkaan ikävä kyllä ehtinyt toteutua, mutta aikuisiällä Lotta päätti toteuttaa isänsä toiveen ja hän suuntasi kohti Koillis-Tansaniaa, Kenian rajan tuntumaan. Tästä alkoi pitkä vaellus kohti Afrikan suurinta huippua, Kilimanjaroa. Kilimanjaro koostuu kolmesta tulivuoresta ja sen korkein huippu on 5898m. Seuraavaksi Lotta reissasi Etelä-Amerikkaan kolmen hengen retkikunnan kanssa, yksi jäsenistä oli Lotan valmentaja Don Bowie. Aconcagualle (6962m) valloitettiin ja reissun jälkeen Don totesi Lotalle: ”Jos et vielä harrasta vuorikiipeilyä, niin sun on pakko ruveta sitä tekemään, sut on kuin luotu tähän.” Sillä hetkellä Lotta ymmärsi, että sisukkaan luonteensa lisäksi myös hänen fysiikkansa puoltaa lajia. Olisi siis silkkaa hulluutta heittää hukkaan jotain, jossa on luonnostaan todella hyvä. Don jatkaa Lotalle: “Give me a year and I will make you a beast (Anna minulle vuosi niin teen sinusta pedon)”.
Seuraavaksi Lotta löysikin itsensä jo maailman huippujen köysistöstä ja vuorien valloitus alkoi tosissaan. Lotta kiipesi mm. Ranskan ja Italian rajalla sijaitsevan Euroopan suurimman huipun Mont Blancin (4811m), Italian puolelta tietysti. Erona Italian puolelta aloittaessa on se, että reitti on todella paljon teknisempi ja haastavampi. Lotta huiputti myös Italian korkeimman vuoren Grand Paradison (4061m).
Vuorikiipeilyn treenaaminen
Lotta on treenannut vuorikiipeilyä Donin kanssa Bishopissa, Californiassa. Suomessa hän treenaa sisäkiipeilyä ja drytooling –hakkukiipeilyä Enni Bertlingin ohjauksella. Kysyimme Lotalta, miten seinäkiipeilyn opettelu auttaa vuorilla ja saimme seuraavan vastauksen: “Kiipeily lisää itsevarmuutta ja auttaa tekniikan kanssa. Sen avulla oppii tietämään, mitkä otteet ovat hyviä ja miten saada aikaan kitkaa. Lisäksi minulle on jopa tärkeämpää kuin päästä huipulle valita reitti, joka on mielenkiintoinen ja tarjoaa haastetta. Täytyy siis kehittää myös tekniikkaa, jotta on mahdollista kiivetä entistä haastavampia reittejä.” Lotta treenaa lisäksi paljon kestävyyttä mm. intervall-treenillä. Hyvä kestävyys onkin äärimmäisen tärkeää vuorikiipeilyn kannalta. Lotta uskookin, että jokaisen tulisi vastata itse itsestään vuorilla ja sieltä alas tullessa.
8000 metrin korkuisella vuorella Basecamp sijaitsee yleensä n. 5000 metrissä. Usein basecampiin haalitaan tarvikkeita, jopa muutamaksi kuukaudeksi. Tarvikkeiden kantamiseen palkataan yleensä ylävuorikantajia (Pakistanissa) tai sherpoja (Nepalissa). Basecampista eteenpäin kantaminen tehdään pääsääntöisesti itse. Tämä onkin yksi asia, joka erottaa vuorilla kävelyn vuorikiipeilystä. Toki vuorille on mahdollista palkata kantajat ja opas myös perusleiristä ylöspäin, mikäli ylimääräistä “pätäkkää” löytyy. Vuorikiipeilyn suosio on aiheuttanut paljon vaarallisia ruuhkatilanteita muun muassa maailman korkeimmalla vuorella Mount Everestillä, johon turisteja kuolee harmillisen usein esimerkiksi lisähapen loppuessa kesken huiputuksen. “Vuorille ei ikinä tulisi lähteä ilman minkäänlaista osaamista” Lotta sanoo. Hänen mukaansa onkin typerää antaa oma henkensä niiden käsiin, joille maksetaan bonusta siitä, että sinut viedään huipulle melkeinpä säällä kuin säällä.
Eväiden suhteen vuorille kannattaa pakata mahdollisimman kevyitä ja energiarikkaita ruokia. Lotan eväistä löytyy usein proteiinijauhoja, puuroa, karkkia ja joskus vedetään rasvaakin suoraan purkista. Vettä vuorilla saa sulattamalla lunta.
Onnettomuudet vuorilla
Muutaman kilometrin korkeudessa riski vuoristotautiin kasvaa. Tästä syystä Lotta neuvookin, että on hyvä testata pikkuhiljaa, miten oma kroppa reagoi korkeassa ilmanalassa matalaan ilmanpaineeseen. Vuorikiipeilyssä vuoristotauti on yksi yleisimmistä syistä joutua pelastusoperaation kohteeksi.
Lotta on joutunut vuorilla vaaratilanteisiin muutamaankin otteeseen. Ensin Broad Peakilla Pakistanissa hänet ja Don evakuoitiin helikopterilla Donin sairastuttua keuhkokuumeeseen. Myös Lotta oli sairastellut jo pidemmän aikaa ja hän arvioi siinä hetkessä sääolosuhteet liian haastaviksi jäädäkseen leiriin. Tästä syystä hänkin päätyi jättämään silloisen retkikunnan. Talvisin kun pakkanen voi vuorilla kiristyä niin kovaksi, että sormien ja varpaiden menettämiseen on suuri riski. Tämä ei tainnut olla tilanteessa kovin kaukana, sillä Lotta kertoi reissun jälkeen varpaidensa olleen tunnottomina muutaman kuukauden. Lue lisää evakuoinnista.
G2 vuorella oli myös huonoa tuuria matkassa, sillä sen lisäksi, että Lotan ja Donin ruoat varastettiin sattui siellä myös vakava onnettomuus. Italialaisen vuorikiipeilijän pudottua 350 metriä alas vuorenrinnettä, joutui Don lähtemään mukaan pelastusoperaatioon. Lotta palasi tilanteessa leiriin hälyttämään apua ja odottamaan tarkempia toimintaohjeita. Italiainen selvisi tilanteesta kuin ihmeenkaupalla.
Lue lisää:
BetaQueenin tekstit ovat meidän yhteistä käsialaa. ❤️ Taltioimme tarinat podien takaa ja maustamme niitä omien kokemuksiemme kautta.