Jakso on tehty kaupallisessa yhteistyössä Camun kanssa.
Toisen tuotantokauden neljännessä jaksossa saimme studiovieraaksemme pitkän linjan kiipeilijän ja alan monitoimimiehen Joonas Sailarannan. Joonaksella on ollut lusikka useammassakin sopassa; hän on ollut mukana rakentamassa nykyistä Helsingin kiipeilykeskusta, omistanut osakkeita KiipeilyAreenalla ja vetänyt satoja kiipeilykursseja. Jakson aikana pääsemme kurkistamaan Joonaksen kiipeilyhistorian lisäksi myös hänen kiipeilyreissuihinsa aina Kalifornian auringon alle.
Joonas on töidensä kautta touhunnut paljon kiipeilyn parissa, mutta onhan niitä reittejäkin tullut vuosien varrella kiivettyä. Jo nuorena Joonas ilmoitti ystävilleen, ettei ikinä aio lopettaa kiipeilyä ja siltä tilanne vieläkin näyttää. Kavereiden harrastukset jäivät, mutta Joonaksen kiipeily jatkui. Lumilautailu on nyt talvikaudella maistunut hänelle paremmin, mutta aina kevättä kohden kiipeilyinto kasvaa.
Kuva: Antti Ahola
Nuorena Joonas luki kiipeilylehdestä El Capitanista ja tästä kehkeytyi haave päästä itsekkin kiipeämään Kaliforniassa sijaitsevan Yosemiten kansallispuiston tunnetuimmalle feissille. Nimi on nykyään monille tuttu Alex Honnoldin ”Free solo” -elokuvasta, jossa Alex kiipesi Freerider -reitin vapaasoolokiipeilynä, eli ilman valjaita ja köysiä. Toiseksi tunnetuin lienee hieman matalampi Half Dome, joka on myös erittäin suosittu kiipeilijöiden keskuudessa.
Trädikiipeily ei ole Joonakselle se ainut ja mieluisin kiipeilyn alalaji, mutta hän tiesi jo aloittaessaan, että päästäkseen vuoren huipulle, on osattava kiivetä myös trädiä hyvällä itseluottamuksella. Sporttipulttauksia harvemmin tuohon aikaan oli tarjolla ja monipuolinen osaaminen on tärkeää Big Wall – kiipeilyssä, jossa reittien pituus on useita satoja metrejä. Kokemusta kuitenkin karttui ja matka Yosemiteen alkoi.
Yosemite on yksi UNESCO:n maailmanperintökohteista ja se sijaitsee enimmäkseen Mariposan ja Tuolumnen piirikunnissa Kaliforniassa, Yhdysvalloissa. Yosemite on yksi tunnetuimmista kalliokiipeilykohteista ja siellä lähes kaikki reitit ovat suurimpien kiipeilijälegendojen ensinousemia. Paikan sijainti on kuitenkin edelleen monille tuntematon. Kansallispuiston jylhät ja huikeat maisemat vetävät puoleensa myös trekkaajia ja muita turisteja, joten erityisesti laaksonalue täyttyy suosituimpina kausina krääsää myyvistä matkamuistoliikkeistä ja turisteista eri puolelta maailmaa.
”Toisaalta tuottoja käytetään myös mm. villieläinten ja ympäristön suojeluun, joten kaikki on hieman ristiriitaista. Podcastissa mainitsin “karhuongelmasta”, mutta oikeasti Yosemitessa on ihmisongelma ja vieläpä karhujen kotona.
Kiipeilijät ovat toki myös turisteja siinä missä muutkin luonnosta ja maisemista nauttivat ihmiset. Ainoa varsinainen ”higher ground” on se tosiasia, että kiipeilijät kykenevät kiipeämään korkealle laakson pohjalta.”
Joonas Sailaranta
Ilman ennakkovarauksia leiripaikkoja voi joutua pahimmillaan jonottamaan aamusta asti ja tässäkin nopeat syövät hitaat. Tästä syystä Yosemiten reissua suunnitellessa, kannattaa varata leiripaikat jo hyvissä ajoin. Hieman kauempana laaksossa sijaitsee legendaarinen telttailualue ”camp 4”, minne kiipeilijät pitkin maailmaa majoittuvat ennen nousuja Yosemiten hulppeille vuorille.
Leirin lähettyviltä esiin nousee massiivinen 900 metrin korkuinen El Cap, jonka graniittiseinämän The Nose -reitin ensinousun tekivät Warren Harding, Wayne Merry ja George Whitmore vuonna 1958. Kolmikolta meni suoritukseen yhteensä 45 vuorokautta ja myöhemmin ensimmäisen vapaanousun reitille teki Lynn Hill. El Capitanilla on nähty sittemmin huikeita suorituksia myös modernin kiipeilyn ikoneilta, joista on tehty paljon myös dokumenttielokuvia. Tunnetuimpia näistä lienevät jo edellä mainittu ” Freesolo” sekä ” Dawn Wall”, jossa seurataan amerikkalaisen Tommy Caldwellin ja tämän kiipeilypartnerin Kevin Jorgesonin viikkoja kestänyttä taivalta kohti Dawn Wallin huippua.
Yosemitessa on paljon perinteistä kiipeilyä, joka tapahtuu luonnollisia – ja sekavarmistuksia käyttäen, sillä porahakoja ja pultteja on laitettu vain paikkoihin, mihin luonnollisia varmistuksia ei saa. Trädikiipeilyssä varmistusvälineinä käytetään muun muassa kiiloja, camuja ja fendejä, joita kiipeilijä edetessään asentaa kallion halkeamiin. Kallio on liukasta graniittia ja kiipeily tapahtuu usein jammailemalla feissiä pitkin kulkevia halkeamia. Seinällä törmää usein myös vasaralla asennettaviin ja enimmäkseen vanhoihin lyöntihakoihin, eli pitoneihin.
”Vaikka nykyetiikan mukaisesti lyöntihakoja vältetäänkin kallion suojelemiseksi, niin tämä menneinä vuosikymmeninä vallinnut tapa on varmasti osittain mahdollistanut modernin vapaakiipeilyn laaksossa. Hakojen paukuttelu edestakaisin on paikoin suurentanut halkeamia käsi- ja jalkaotteiksi soveltuviksi koloiksi (ns. pinscar). Useat vaikeimmat reitit eivät välttämättä olisi mahdollisia kiivetä vapaasti ilman tätä ”pitoneiden aikakautta”.
Joonas on kiivennyt Yosemitessa useamman linjan, mutta mieleenpainuvin reitti on nimeltään ” Astroman”. Useamman pitchin reitti on kiivettävissä yhdessä päivässä ja siinä yhdistyy monia erilaisia kiipeilytyylejä, vaikka itse linja ei ole vaikeimmasta päästä. Myös El Capitan on painunut miehen mieleen ja Freerider -reitin loppuosan traverse on Joonaksen mukaan ”poskettoman hieno”. Reitillä on paljon bouldertyyppisiä muuveja ja saavuttaakseen lopun upeat pitchit, on matkan varrella kärsittävä myös useampi suhteellisen epämiellyttävä köydenmitta.
Yosemitessa harrastetaan paljon Big Wall -kiipeilyä, jossa kiipeilijät saattavat viettää kallionseinämällä useitakin vuorokausia. Tämä kiipeilymuoto on tuttua myös Joonakselle joka on itsekkin viettänyt joillain reiteillä jopa viisi yötä. Monet reiteistä ovat Joonaksen mukaan kiivettävissä vuorokaudessa kiskomalla itseään kamoista ylöspäin ja käyttämällä mitä tahansa tyyliä, mutta normaali kuolevaiselle vapaakiipeilyn yrittäminen on hidasta hommaa.
”Monet reiteistä ovat kiivettävissä vuorokaudessa kiskomalla itseään kamoista ylöspäin ja käyttämällä mitä tahansa tyyliä, mutta normaali kuolevaiselle vapaakiipeilyn yrittäminen on hidasta hommaa.”
Yöpymistä varten mukana vedetään ”haul bagia”, jossa kuljetetaan varusteet ja ravinto. Kamojen haulaaminen tapahtuu pitchi kerrallaan ja painolastia voi olla useita kymmeniä kiloja, sillä mukana kulkee kiipeilyvarusteiden lisäksi myös leiriytymiseen tarvittavat varusteet, ruoanlaittovälineet, itse ravinto ja litroittain vettä. Tarvittaessa mukana voidaan kuljettaa myös port ledge -telttaa joka voidaan pystyttää seinämälle, mutta riittävän isoilla tasanteilla pärjää myös makuualustalla ja makuupussilla.
Kuva: Antti Ahola
Vielä muutama Joonaksen kiipeämä Big wall -reitti:
- Half Dome North West Face (23 pitchiä)
- El Capitan, The Nose (31 pitchiä), sekä Salathe Wall Freerider -variaatio (35 pitchiä)
”Kaikki nousut on tehty ns. big wall -kiipeilynä eli osittain vapaata kiipeilyä ja vaikeammilla osuuksilla teknoten (aid). Huom! EN ole kiivennyt ”Bachar Yearian” -nimistä horror showta, vaikka se podcastissa voi siltä vaikuttaakin. 🙂 ”
– Joonas
Camussa on nyt kiila-ale!
Osta vähintään 6kpl kiiloja niin saat ne pakettihintaan. Valitse mistä tahansa kiiloista kuusi kappaletta ja lisää ne ostoskoriin. Ostoskori laskee alennetun hinnan automaattisesti. Siirry ostoksille >>
Tsekkaa nämä:
HOX! Käy katsomassa myös Joonaksen kuvaama Secret Spotting -kiipeilyvideo viime kesältä.
Oikoluku & editointi: Monica Vikman
Ikuinen mysteerien selvittäjä, maailman kolkkien kulkija, adrenaliinista huumaantuva ja kokemusten kerääjä – toisin sanoen kiipeilijä, slacklinella tasapainotteleva ikiliikkuja, junnuohjaaja ja liikunta-alan sekatyöläinen.