Jakso on tehty kaupallisessa yhteistyössä Camun kanssa.
Tällä kertaa selvitettiin Oisko Betaa -porukan, kuuntelijoiden sekä haastateltavien yhteisvoimin vastausta, mitä mystisimpään kysymykseen: Onko kiipeily elämäntapa vai ihana harrastus? Vastauksen selvittämistä varten järjestettiin jopa Instagram-äänestys. Äänestys jätti meidät kuitenkin suu ammolleen, koska tulos oli todella tasainen. 51% äänesti, että kiipeily on harrastus ja 49%, että se on elämäntapa. Tueksi tarvittiin siis vielä kuulijakommentteja ja haastatteluita, jotta jonkinlaiseen lopputulokseen päästiin.
Tätä jaksoa varten haastatateltiin useita lajin parissa viihtyviä henkilöitä, ja vastauksia haettiin ihan Sardiniasta asti! Tim ja Hanna asuvat tällä hetkellä hulppeassa vänissä, ja ajavat outdoor-harrastustensa, kuten kiipeilyn ja wind surffin perässä sinne, missä elämä tuntuu milläkin hetkellä sopivimmalta. Jakson aikana äänensä saivat kuuluviin myös Pyhimys (Mikko Kuoppala) ja hänen tyttärensä, jotka kiipeilevät säännöllisen epäsäännöllisesti Salmisaaressa. Fight Back brändin alta tuttu Pekka Hyysalo on myös aloittanut köysikiipeilyn. Hänenkin fiiliksensä kiipeilystä ja kiipeilijöistä tallentui ääniraidalle. Lisäksi studioon saatiin ääniviestien välityksellä Jarmo Annunen, joka on perustanut boulderkeskukset, rakentaa kotiloita, tekee topoja 27 Cragsille ja ajaa kiipeilyn sekä kitkojen perässä ympäri maailmaa. Mutta onko kiipeily näille kivenhalaajille elämä? Se selviää jaksosta!
Blogia varten saimme myös kirjallisia vastauksia muutamilta erittäin mielenkiintoisilta kiipeilijäpersoonilta. Alla Mikko Rinnevuori, Pentti Keränen sekä Camun Heta avaavat omat tarinansa siitä, miten ovat päätyneet kiipeilyn pariin, ja mitä laji heille merkitsee.
Mikko Rinnevuori
Mikko on useamman lajin taitaja, joka käy boulderoimassa 2-3 kertaa viikossa. Hän työskentelee akrobatia- ja käsinseisontaopettajana, ja toimii taitoharjoittelukouluttajana.
Minkä ikäisenä olet aloittanut kiipeilyn?
Aloitin 12-vuotiaana, ja kiipeilin muistaakseni parin vuoden ajan. En kuitenkaan kiivennyt silloin mitenkään tosissani. 18-20-vuotiaana kiipesin ulkona yläköyttä kavereiden kanssa, ja sitten aina parin vuoden välein olen käynyt höntsäämässä, paneutumatta asiaan koskaan sen enempää.
Miksi päädyit harrastamaan kiipeilyä?
Lapsena ihan täysin sattumalta. Äiti harrasti aktiivisesti sulkapalloa, ja sulkapallohallilla oli kiipeilyseinä, jonne päädyin roikkumaan äidin treenien ajaksi. Nyt aikuisiällä alkanut boulderointiharrastus taisi lähteä siitä, että kaverit pyysivät mukaan ja Kalasataman KiipeilyAreena on lähellä kotia.
Kuinka usein käyt kiipeilemässä?
2-3 kertaa viikossa.
Onko kiipeily sinulle elämä vai tasapainotteletko useamman lajin välillä?
Kiipeily ei missään nimessä ole minulle elämä. Tällä hetkellä kiipeilyn harrastaminen tuntuu kivalta, koska se ei liity suoraan työhöni. Lisäksi kiipeilykaverini ovat maailman parhaita. Pidän paljon akrobatiasta ja käsinseisonnasta, mutta en oikein osaa nauttia niistä harrastuksina. Jos menisin breakdance-tunnille, se tuntuisi ammattia tukevalta lisäkouluttautumiselta.
Boulderointi on minulle sosiaalista ja kivaa ongelmanratkaisua. Nautin tosi paljon siitä, että voin pohtia kahvikuppi kädessä ystävien kanssa sitä, miten joku reitti olisi mahdollista kiivetä. Pidän ihan yleisesti fyysisestä harjoittelusta ja haluan siinä sivussa olla parempi kiipeilijä, joten suhtaudun vaikkapa voimaharjoitteluun joten kuten tosissani. Syy kiipeilyn harrastamiseen on kuitenkin jossain ihan muualla.
Pentti ”teräsvaari” Keränen, 86v. Kiipeilijä.
Pentti aloitti kiipeilyn 79-vuotiaana BK Isatiksen hallin avajaisissa. Pentiltä kysyttäessä, miten hän kiinnostui kiipeilystä vastaus oli: ”Jarmo”. Puhumme siis Annusen Jarmosta, BK:n perustajasta. Jarmo kysyi Pentiltä kiinnostaako kiipeily ja lätkäisi avaimen kouraan. Tästä lähtien Pentti on viihtynyt niin köysi-, kuin boulderhalleilla. Miehen kotihalliksi paljastui BK Konala, köyttä Pentti kiipeää usein Helsingin kiipeilykeskuksella (HKK). HKK:n järjestämässä El Capitan -haasteessa hän kiipesi huikeat 25 reittiä A-hallista!
Onko Pentille kiipeily elämä vai pelkkä harrastus? Tähän hän vastasi seuraavasti: ”Se on sekä että, maailman paras harrastus se on ainakin. Olen kilpaillut uimisessa ja thriathlonissa, mutta kyllä se kiipeily on vaan kaikkein antoisin laji. Se on niin monipuolista ja pidän siitä, koska se vaatii nimenomaan päätä. Neuvon aina muillekkin; käytä ensin päätä, sitten muuta kehoa. Pentti esitti vastakysymyksenä: ”No kerroppa sä, antaako mikään muu laji sulle yhtä paljon kuin kiipeily?”. Vastaus on varmasti monella ”ei”.
Camun Heta
Heta on töissä kiipeilyn, vapaalaskun ja retkeilyn erikoisliikeessä Camussa, joka sijaitsee Kaisaniemessä sekä verkossa (camu.fi). Hänen innostuksensa kiipeilyyn löytyi Dolomiiteilta.
Minkä ikäisenä olet aloittanut kiipeilyn?
Aloitin kiipeilyn 23-vuotiaana. Olin pitkään halunnut kokeilla sitä, mutta vasta kun lopetin kilpailemisen joukkuevoimistelussa, minulla oli aikaa kokeilla jotakin uutta. Kävin kuitenkin kiipeilemässä hyvin harvoin, uusi innostus lajiin syttyi muutama vuosi sitten kun asuin Dolomiiteilla. Sen jälkeen aloin käydä säännöllisesti ja aktiivisesti kiipeilemässä.
Miksi päädyit harrastamaan kiipeilyä?
Omasta kiinnostuksesta, kiipeily vaikutti mystiseltä ja rohkeutta vaativalta. Muutin opiskelemaan Islantiin puoleksi vuodeksi ja koulumatkalla satuin kävelemään Reykjavikin ainoan kiipeilyhallin ohi ja ilmoittauduin siltä istumalta alkeiskurssille. Kurssi oli tietysti pääosin islanniksi, mutta kielimuurista huolimatta olin heti ihan superinnoissani.
Kuinka usein käyt kiipeilemässä?
Tällä hetkellä käyn kiipeilemässä aika säännöllisesti kaksi kertaa viikossa. Kausittain määrä voi kuitenkin vaihdella, joinakin viikkoina en ehdi ollenkaan ja toisina käynkin kolme kertaa. Motivaationi ja treenikertani kasvoivat kun vaihdoin boulderoinnista köysikiipeilyyn, se tuntui heti paljon enemmän omalta lajilta.
Onko kiipeily sinulle elämä vai teetkö sitä huviksesi?
Vaikka työni tällä hetkellä liittyykin pitkälti kiipeilymaailmaan, on kiipeily minulle rakas harrastus, ei elämä. Olen aina ollut hillittömän kiinnostunut kaikesta, mikä liittyy vuoriin ja vuoristoihin, joten siltä kannalta kiipeily osana tätä kulttuuria on minulle tärkeää. Olen myös liikunnallinen ja pidän siitä, miten kiipeily koettelee sekä fyysistä että henkistä kestävyyttä. Lisäksi se tarjoaa joka kiipeilykerralla uutta opittavaa. Plus on aivan parasta päästä kiipeämään korkealle!
Erään kuuntelijamme vastaus tiivistää aika hyvin ajatuksen siitä, onko kiipeily elämäntapa vai ihana harrastus. Mitä mieltä itse olet?
”Toisaalta kiipeilyn kyllä sillä tavalla vois mieltää elämäntyyliksikin, että ajattelen sitä jatkuvasti muuallakin kun kiipeillessä. Kulutan myös valtavasti siihen liittyvää sisältöä.”
Ehkä kaikki voivat siis itse määritellä elävätkö kiipeilyelämää vai kokevatko lajin harrastukseksi. Kyllä jokainen itse tietää onko elämäntapakiipeilijä vai ei. <3
Lisää luettavaa?
BetaQueenin tekstit ovat meidän yhteistä käsialaa. ❤️ Taltioimme tarinat podien takaa ja maustamme niitä omien kokemuksiemme kautta.